18.11 luento

Tiistaina 18.11 puhuttiin Taina Savolaisen johdolla luottamuksesta. Luottamuksen vaikutus työelämässä on siinä mielessä kevyt aihe, että työelämän luottamus syntyy, vahvistuu tai rikkoutuu hyvin pitkälti samalla tavalla kuin siviilielämänkin puolella. Menetetyn luottamuksen vaikutuksetkin ovat hyvin samanlaisia. Jokaisella lienee siis melko hyvä käsitys siitä, mitä luottamus on. Yksi keskeinen ero työ- ja siviilielämän välillä on kuitenkin se, että työkavereita tai pomoa ei yleensä voi laittaa vaihtoon, jos luottamus kokee kolhuja. On siis kyettävä hallinnoimaan erilaisia suhteita niin, että särkynytkin luottamus saadaan korjattua edes siinä määrin, että yrityksessä kyetään toimimaan toivotulla tavalla.

Usein puhutaan siitä, että tunteet pitäisi pystyä pitämään erillään työstä, mutta luottamuksen keskeinen rooli työssä tekee tästä hiukan mahdotonta. Luottamus kuitenkin perustuu tunteeseen siitä, että toisen ihmisen voi odottaa toimivan sovitulla tavalla ja hoitavan oman osuutensa sekä toisaalta avoimesti kertovan, jos on jotain ongelmia. Tällainen asetelma on työelämässä melko tarpeellinen. Kuten luennolla esitettiin, luottamus on eräänlainen liima ihmisten välisissä suhteissa. Jos yrityksen tai tiimin täytyy toimia yksikkönä (eli yhdessä), eivät palaset voi olla liiman pettämisen myötä levällään. Jos alainen ei luota esimieheensä, ei esimies voi aidosti johtaa alaistaan, ja toisaalta jos esimies ei luota alaiseensa, menee hänen aikansa alaisen tekemisten kyyläämiseen. Tämän lisäksi luottamuksen puute voi turhauttaa molempia osapuolia, ja mikä vielä pahempaa, se voi vaikuttaa työhön, vaikkei luottamuksen puutetta tiedostettaisikaan. Luottamuksen muodostumisessa ja ylläpitämisessä avoin kommunikaatio on keskeistä, ja kun asioista viestitään avoimesti, ei jonkin osapuolen mahdollinen luottamuksen puutekaan jää huomaamatta. Avoin kommunikaatio lisää myös suorituskykyä, sillä se on keskeinen osa tiedon jakamista.

Luennolla luottamuksesta puhuttiin kolmiteräisenä miekkana, jota voidaan tarkastella seuraavien kysymysten kautta:
1) Luotanko minä esimiehenä alaiseen?
2) Luottaako alainen minuun?
3) Millainen työpaikan luottamusilmapiiri on?

Näiden kysymysten kautta epäilemättä voidaan hyvin tarkastella esimiehen ja alaisen välistä luottamusta ja työpaikan ilmapiiriä. Luottamus ei mielestäni kuitenkaan rajoitu vain yksittäisten ihmisten välisiin suhteisiin. Ihminen voi luottaa esimerkiksi kuntansa terveydenhuoltojärjestelmään tai poliisiin. Näissä tilanteissa ei kuitenkaan ole kyse henkilökohtaisten suhteiden myötä kehittyneestä luottamuksesta, vaan nimenomaan aiemmin mainitunlaisesta tilanteesta, jossa henkilö kokee voivansa odottaa sovitunlaista tai asiaankuuluvaa toimintaa luottamuksen kohteelta. Vastaavasti yrityksen julkisuuskuva tai taloudellinen tilanne voi luoda tai heikentää luottamusta. Jos yritys on tehnyt kovaa tulosta, eikä ketään ole irtisanottu viimeiseen viiteen vuoteen, on yritykseen tuleva työntekijä varmasti luottavainen sen suhteen, että kyseessä on hyvä ja vakaa työpaikka. Tällöin hän myös uskaltaa sitoutua omaan rooliinsa yrityksessä. Toisaalta saman kolikon kääntöpuolella ihmisten voi olla vaikea sitoutua yritykseen, kun ollaan epävarmoja omasta ja/tai yrityksen tulevaisuudesta.

Olipa kyse minkälaisesta suhteesta hyvänsä, luottamus on seikka, joka on ehdottomasti huomioitava, jos halutaan suhteesta onnistunut. Esimiesten on siis tärkeä olla tietoisia luottamuksen vaikutuksista – niin hyvässä kuin pahassa –, ettei yrityksen toimintaa jarruta esimerkiksi huonosta kommunikaatiosta johtuva luottamuspula. Myöskin yrityksen on hyvä olla tietoinen siitä, luottaako henkilökunta organisaatioon. Toisaalta on tärkeä muistaa, ettei luottamusta voi synnyttää väkisin; se joko syntyy tai ei. Myöskään kolhuja kokeneen luottamuksen korjaamiseen ei ole ihmekeinoja, vaan eheytymisprosessi vie aikaa. Yritetään siis kaikki pitää niin työ- kuin siviilielämässäkin silmät auki, korvat höröllään ja mieli avoimena, ettei näin keskeisesti ihmisten toimintaan vaikuttava muuttuja jää huomiotta!

-Tuomas